Oli jälleen SuomiAreenan aika. Olen katsonut keskusteluja joka vuosi ja mielestäni tämä vuosi oli parempi kuin edelliset. Mieleen jäivät keskustelut ilmastonmuutoksesta, tekoälystä, suunnitelmista tehdä Suomesta kaivoksien maa, rasismista Suomessa, puheenjohtajatentti ja Roast.
Itse olen ilmastonmuutoksesta sitä mieltä, että vaikka se tulee ottaa huomioon päätöksien teossa, niin ongelmaa liioitellaan suuresti. Elokapinankin hemmotellut nuoret voisivat todellakin mennä mustikoita poimimaan. Se olisi suurempi ekoteko kuin estää työssäkäyviä veronmaksajia ajamasta töihin Mannerheimintiellä ja Länsiväylällä. Sorry, mutta olette naurettavia.
Tekoälyn hyödyntämisestä olen itsekin innostunut. Kukaan ei varmuudella tiedä, mihin tämä kaikki lopulta johtaa, mutta ainakin toistaiseksi sitä tulee hyödyntää monin eri tavoin palvelemaan yhteiskuntaa.
Rasismikeskustelu oli antoisa. Siinä mm. maahanmuuttajataustainen tutkija kertoi rasismista Suomessa. Se on karua kuultavaa, mutta valitettavasti ei mitään uutta. Juuri virkamiesten rasismi Suomessa on pelottavaa. Eikä sille nähtävästi voi mitään.
Puheenjohtajatentti oli mielenkiintoinen. Minua kuitenkin ihmetyttää näissä “tenteissä” miksi suomalaiset toimittajat ovat niin aggressiivisia ja hyökkääviä. Ei vain tässä tentissä, vaan muutenkin, yleisesti. Se on Suomen tapa, joka pitäisi muuttaa. Relax!
Roast -esitys oli hauska. (Roast = to confort or treat aggressively.) Kuvaavaa oli, että se oli kerännyt suuren yleisömäärän kun toisaalla keskusteluja seuraa vain muutama ihminen.
Suomalaiset ovat aggressiivista porukkaa, jotka nauttivat siitä, kun toista häväistään. Tätähän ne toimittajatkin tekevät. Ja sitten puhutaan, että rasismi pitäisi poistaa Suomesta. Miten? Kysyn vaan.
SirkkaHalmetoja 