Ensimmäisen kerran elämässäni en äänestänyt lainkaan. Tosin viime vuodet olen äänestänyt pienpuolueita antaakseni jollekin symppikselle hyvän mielen. Nyt ei siihenkään ollut enää halua.
Suomi on niin rikki ja politiikka niin läpinäkyvän valheellista, etten ymmärrä miksi ihmiset menee vielä siihen mukaan.
Minä yritin. Halusin katsoa puoluejohtajien tentit, mutta katsominen jäi aina hyvin lyhyeen. Tentistä toiseen toisiaan sättivät ihmiset olivat liian vastenmielisiä. Tavallaan kävi heitä jopa sääliksi, mutta saavathan he kohtuullisen rahalllisen korvauksen kärsimyksistään. Anders Adlercreutz kiteytti tilanteen mielestäni hyvin sanomalla, että kaikki tuntuu kuin päiväni murmelina. Kaikki toistuu toistuu toistuu.
Nyt kun en äänestänyt, lupaan pitää turpani kiinni. En arvostele. Eikä sillä ole niin väliäkään. Suomi ei ole enää se Suomi, jonka puolesta isäni haavoittui sodassa. Nyt Suomi on pieni pläntti Euroopan Unionin kartalla, jota käytetään hyväksi niin että pahaa tekee. Ja se on tilanne, jolle nykyiset poliitikot eivät voi enää mitään. Valitettavasti.
SirkkaHalmetoja 